Opetus- ja kulttuuriministeriön Oikeus oppia -ohjelman yksi tavoite on vahvistaa koulun merkitystä yhteisön keskuksena ja hyvinvoinnin edistäjänä. Koulu onkin hyvin keskeinen osa lasten ja nuorten elämää – viettäähän esim. yläkoululainen lähes puolet valveillaolojastaan koulussa. Näin koulun merkitys myös perhelukemisen ja koko perheen lukemisen näkökulmasta on hyvin merkitävä. Kouluissa tehtävä lukutaitotyö on erinomainen tapa tarjota kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet lukuilon kasvattamiseen ja omien lukutaitojen kehittämiseen. Valitettavan monille koulu on myös ainoa paikka, jossa luetaan tai ylipäätään kehitetään lukutaitoja: 15 vuodessa aktiivisten lukevien nuorten määrä on pudonnut reilusta 22 %:sta kuuteen prosenttiin, ja 63 % pojista kertoo lukevansa vain, jos on pakko. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että on paikka, jossa pakotetaan lukemaan. Usein käy niin, että kun on pakko lukea, hoksataan, että tämähän onkin mukavaa – etenkin, jos onnistutaan löytämään koukuttava kirja.
Lukuklaanin tutkimusraportin mukaan opettajan oma lukuharrastuneisuus näkyy tämän opetuksessa: vähän lukevien opettajien opetuksessa luetaan vähemmän kuin lukemista harrastavien opetuksessa. Lapset ja nuoret tarvitsevat lukevia esikuvia, ja näitä olisi hyvä olla tarjolla muuallakin kuin . Kirjastossa käynti ei enää ole perheissä osa arkea – monen lapsen ja nuoren ainoa kirjastokokemus syntyy koulun kautta. Rakkaus kirjoihin ja lukemiseen voi syttyä jo siitä, että niitä näkee ja että oleskelee paikassa, jossa kirjat ovat lähellä. Jo kirjastossa hengailukin on tärkeää ja voi jo sinällään innostaa lukemisen pariin. Siksi on tärkeää käydä oppilaiden kanssa säännöllisesti kirjastossa ja kehittää myös koulun omaa kirjastoa.
Koulukirjastossa pyörivät usein ne kirjat, joita luettiin ja rakastettiin silloin, kun opettajat olivat nuoria – eli jopa lähes 50 vuotta sitten. Klassikot ovat toki upeita eikä haittaa, vaikka niitä luetaan vieläkin, mutta nuorille kannattaa tarjota myös uutta kirjallisuutta, sellaista, joka kertoo juuri heidän elämästään juuri nyt. Siinäkin tapauksessa, että jokin kirja ei olisi lainkaan opettajan mieleen, kannattaa tarjota ennakkoluulottomasti erityyppisiä kirjoja luettavaksi. Porttiteoriasta kiistellään, mutta voimme vakuuttaa, että lukemisessa se toimii: anna nuoren lukea lyhyt, hauska ja ohut kirja, ja kohta hän vaatii sinulta koko sarjan. Työ on tehty, kun yksikin on koukutettu. Asettellaan kirjoja oppilaiden näkyville ja saataville ja huolehditaan siitä, että tarjolla on monipuolisesti luettavaa erilaisilla alustoilla.
Lukuliike on selvittänyt, mitä nuoret itse sanovat lukemisesta. Esille tuli, että lukeminen tuntuu tylsältä, koska koulussa siihen liittyy usein tehtävä tai haaste, joka on suoritettava. Voisimme me opettajat antaa vähän periksi siinä? Tarvitseeko jokaiseen kirjaan liittää tehtävää vai voisiko kirjasta ja tarinasta vain nauttia? Voisiko olla keino kontrolloida lukemista jotenkin muuten ja keino, jolla nuoret saadaan lukemaan ilman uhkaa siitä, että jos et lue, et selviä jatkotehtävästä? Nappaa ideat oppilaiden koukuttamiseen!
