Ole itsekäs!
Kun luet kirjaa, tieto ei siirry kirjan sivuilta sinuun. Kirjallisuus elää ihmisten kanssa ja muuttuu aikojen saatossa. Se saa eri aikoina erilaisia merkityksiä. Tämä johtuu siitä, että kirjallisuus tapahtuu meissä lukijoissa. Kirjallisuuden merkitykset syntyvät lukutapahtumassa. Lukeminen on siksi enemmän osallistumista kuin omaksumista.
Tästä samasta syystä emme voi lukea kenenkään muun kuin itsemme vuoksi. Kun luemme kirjoja, saamme vastauksia omaa elämäämme koskeviin kysymyksiin. Niillä on käyttöarvoa meille itsellemme. Siksi on mieletöntä lukea mistään muista kuin itsekkäistä syistä. Kirjallisuus ei ole tärkeää, jos se ei elä keskellämme ja liity elämäämme.
Aika ajoin löydetään kadonneita kirjastoja, jotka saattavat olla kooltaan massiivisia. Ne ovat olleet suljettuina ja vailla lukijoita satoja vuosia, jopa pidempään – pidempään kuin yksikään ihminen elää. Tällaisilla kirjoilla ja kääröillä ei ole ollut merkitystä eläville ihmisille – ei ennen kuin ne avataan ja luetaan.
Lukemiseen liittyy löytämisen riemu. Se on ollut Suomessa aina hyvin suosittu ajanviete. Lukemisen merkitys on kuitenkin tätä syvempi. Kirjallisuus kertoo, keitä me olemme. Se on kootut kertomukset meidän tarinoitamme – se on todiste siitä, että olemme olemassa.
Maailmassa on monia kulttuureita, joista ei ole jäänyt kirjallisuutta jälkipolville. Näistä kansoista ei tiedetä juuri mitään. Historiassa korostuvatkin kaikki sellaiset kulttuurit, joiden kirjallisuutta on säilynyt. Ihmiset ja kansat katoavat, mutta tarinat voivat elää ikuisesti.
Suomi on tässä suhteessa turvassa. Olemme maailman eniten lukeia kansoja. Kirjallisuutemme on vahva ja leveä. Suomen sisällä on silti pimeitä alueita, joihin kirjallisuus ei yletä. Suomessa elää tuhansia sellaisia ihmisiä, joiden tarinaa ei kukaan ole kirjoittanut ja joiden näkökulmaa emme osaa ottaa huomioon.
Tämä on eritysen helppo nähdä vähemmistöistä. Esimerkiksi saamelaiset ovat aina olleet alistetussa asemassa valtaväestöön nähden. Tilanne alkoi muuttua, kun saamelainen kirjallisuus nosti päätään. Me opimme kaikki näkemään maailman saamelaisten silmin, opimme ottamaan heidän näkökulmansa huomioon. Se on osaltaan parantanut saamelaisten asemaa.
Kaikkien vähemmistöjen suurin haaste on tulla valtaväestön näkemäksi, tulla nähdyksi. Jos niin ei käy, vähemmistöä ei kukaan osata ottaa huomioon. Se voi olla kohtalokasta. Esimerkiksi vammaisryhmiä on opittu ottamaan huomioon vasta viime vuosina. Myös jokainen uusi ikäluokka kuuluu vähemmistöön niin kauan, kunnes he oppivat osallistumaan omista lähtökohdistaan kirjallisuuteen.
Tarvitsemme itsekkäitä lukijoita, sillä arvokasta ei ole se, miten käytämme aikaa lukemiseen – arvokasta ovat ne huomiot ja havainnot, joita sinä ja minä lukijoina teemme. Sellaiset asiat, jotka me koemme tärkeiksi, ovat kirjallisuuden ydin. Se, mikä on kenenkin meidän mielestä tärkeää, vaihtelee tietysti ihmisestä, paikkakunnasta ja elämäntilanteesta toiseen.
Jos sinusta on tulossa isä tai äiti, vanhemmuus on yhtäkkiä tärkeä asia elämässäsi. Jos olet kolaroinut mopoautosi, vakuutuskorvauksista tulee yhtäkkiä maailman tärkein asia. Nämä vaihtuvat tärkeät asiat ovat se, mistä meidän elämämme koostuu.
Mitä merkitystä näillä asioilla on ihmisille ja elämälle yleensä – siihen kirjallisuus antaa usein vastauksen. Näitä merkityksiä voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa, jos ei näe itseään kirjallisuuden keskellä ja osallisena.
Mitä taitavampia lukijoita meistä tulee, sitä monipuolisempia asioita osaamme pitää tärkeinä. Tätä kutsutaan sivistykseksi. Sivistynyt ihminen osaa arvostaa elämässä muutakin kuin välittömien tarpeiden tyydyttämistä. Hänellä on vahva sisäinen maailma ja kyky tehdä elämästä itsensä näköistä, onnellista.
Aleksis Salusjärvi,
Kirjallisuuden ammattilainen ja lukutaidon lapiomies
Perhelukeminen ja lukutaito lentoon -hankkeen suojelija
